Elokuun illoissa,hopeisissa kuun silloissa,
hiljaisuus ja lempeä lämpö,
sitä voi kuunnella
kuin korvalle painettua vanupalloa,
ei kuulu kuin rikkumaton pehmeys.
Kunnes kuun kurkottaessa pilvi pesästään,
virittävät sirkat soittonsa,soittimien kielet kuin hunajalla sivellyt,
melodisen pyöreät sävelet iltaan pudottelevat.
Luonto on kääntää kulkunsa kohti talvihorrosta.
Runoja ja pakinoita.Suruprosessia,oman lapsen kuoleman aikaan saamana. Uuden syntymän iloa.Asioiden tarkastelua omia kokemuksia ja mielikuvitusta käyttäen.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti