2.JPGc cathkinspa
Elämä voi hetkessä tai pidemmällä aikavälillä muuttua mosaiikin kaltaiseksi.
Kuva pysyy koossa,mutta palasilla on pieni rako,joka pyritään jollain täyteaineella pitämään ehjänä.
Menetykset pirstovat sisintä.No,onhan minullakin kuollut normaalissa järsjestyksessä isa,äiti ,isovanhemmat;johan ikänikin puolesta on luonnollista ,että näin on käynyt.
Ikävä silloin riipaisee,mutta koska järjestys on luonnollinen,se ei pirsto.
Joku muu asia voi alkaa kuvaa murentamaan,omasta itsestä..menetys toisensa perään,joista ei ehdi toipua.
Ei ikäänkuin ehdi vetämään henkeä kunnolla,kun jotain hajoaa elämässä,ympäristössä.
Minä olen aina kuulunut  toisille periksiantaviin ja kiltteihin ihmisiin,olen pyrkinyt työni tekemään huolella ja en ole juoruisa,voin toki kertoa tarinaa hyvässä hengessä,mutta muuten ...olkoon,jokaisella on oma tie käytävänä ja siinä eri vaiheita...ennenkuin perhosena lentoon helähtää.
Sain keskustella erään valkotakkisen kanssa,paitsi hänellä ei ollut se takki päällään,mutta antoisa keskustelu ja hän lopuksi totesi,kun saat rauhassa hengitellä,niin kaikki tulee sujumaan hyvin.
Muistan kaksi vuotta sitten ,muutamaa päivää aikaisemmin tasan kahta vuotta ,esikoiseni sanoi: "Me emme ole vielä suunnitelleet mieheni kanssa mitä teemme Juhannuksena",kukaan ei olisi uskonut ,että hän kuoli juuri silloin kaksi vuotta sitten iltapäivän vaihtuessa.Ei kukaan,vaikka agressiivinen B-solu lymfooma piti tytärtäni oikein otollisena kasvualustana.Ei silloin usko noin tapahtuvan ,vaikka kaikki tosiasiat puhuisivat sen puolesta,koska ei enää ymmärrä mitä on tosiasiat.
Minäkin hoitoalan ammattilaisena,monta kuolevaa saatelleena,monta sairasta kohdanneena ja hoitaneena,olinkin yhtäkkiä kuin suutarin lapsi ilman kenkiä.
Minä en ymmärtänyt mitään,kun omasta tyttärestä oli kyse,minä en tiennyt yhtään ennustetta odotettavissa olevasta elinajasta,koska kaikki oli liian henkilökohtaista,minä en vain enää ymmärtänyt,en pystynyt sisäistämään enää mitään,koska toivo ihmeestä,ihmeparantumisesta oli joku pieni  liekinlainen lepatus,joka ei halunnut uskoa ennusteisiin.
Kyllä minä salaa ajattelin,että Jumala voisi antaa ihmeen tapahtua ,kertakaikkisen ihmeen,ei mitään pelkkää sairauden remissiota,vaan sellaisen joka sokean näkeväksi saa ihmeen.
Vaikka tiesimme kaikki viimeisen vuorokauden aikana ,siinä hänen vuoteensa ääressä ollessa,että sairaus on nyt kyllä tosi pahassa jamassa,siitäkin huolimatta sitä oli vaikeaa ymmärtää.
Minulla on 3 lasta,esikoinen siellä taivaankodissa,keskimmäinen on poika,olen tässä miettinyt,kuinka upeasti hän hoisi homman ,kun esikoinen ilmoitti hoitojen lopettamisesta,n. pari viikkoa ennen kuolemaa.Pojastani kasvoi hetkessä tyttärieni silmissä kantava voima,jotenkin he saivat relata kun poikani otti paikkansa.Iloinen ,huolehtivainen ,suloinen veli
Kaikilta meiltä vie aikansa,kunnes aallokko laantuu,myrsky vesilasissa koetaan suuremmaksi kuin avomerellä.
Vaikka kirjoitan olen sanaton,siis siinä mielessä,kun tajuaa kuinka montaa hänen poismenonsa koskettaa vieläkin,ei ole sanoja mitä sanoa,millä toista lohduttaisin,kun en ole koko ajan itsekään lohduttautunut.
Nyt kahden vuoden jälkeen ajattelee eri asioita siitä ajasta,kun taas vuosi sitten pelkäsin vielä kohdata tämän päivän.
Niihin aikoihin kaksi vuotta sitten eräs työkaveri( ei hänkään mikään penaalin terävin kynä) katsoi aiheekseen huomauttaa minulle :Sinä näytät kamalalta,ei hän kysynyt tuntuuko kamalalta,riitti että näytin siltä.
Meidän yhteiskuntahan on lokeroinut kaikki jutut,kuolema kuuluu omaan lokeroonsa ja sen kohdanneet..niin...he näyttävät kamalalta sitten.
Eli surevan kohtaamisessa voisi olla oppimisen varaa.
Vaikka minulla on rakkaat,nin ajatuksissani kyllä esikoisellenikin kerron juttuja,joista tiedän hänen olleen kiinnostunut.
Tänään kaksi vuotta sitten,näin iltapäivällä,olimme hänet hyvästelleet,minä jäin pukemaan hänet hoitajan kanssa vainajan vaatteisiin,jotenkin niin turtana ymmärtämättä tallaisten asioiden syvintä syytä.
Sulkien hänen silmänsä,suutelin silmäkulmat,joihin oli asettunut iäsyysuni.
Näissä tunnelmissa....postitan tämän Enkelipostini.